Lemmikkihoitola Maalaistassut?
Itselläni ovat olleet koirat aina osana elämää. Lapsuudenkodissa koko lapsuuteni asui sisukas pieni
Kääpiösnautseri Elli.
Omille muuton lähestyessä haaveroduksi muotoutui Faaraokoira ja pääsin asiassa niinkin pitkälle kuin
varaukseen kahteen pentueeseen. Toinen pentue ei koskaan onnistunut ja toisessa ei syntynyt kuin
muutama pentu ja jäin nuolemaan näppejäni.
Nuoruuden innolla maltti ei ollut valttia ja harhauduinkin rescuesivustoille ja sieltä Espanjan Koirat ry:n sivuille. Sieltä löytyi podencosekoituspoika, Yaki, johon ihastuin ensisilmäyksellä. Niinpä ensimmäinen oma koirani, tuo kuusi kuukautta vanha suklaanruskean värinen komistus meripihkan värisine silmineen, saapui Suomeen vuonna 2007.
Rakkaus läikähti rescuekoirille samantien ja vuoden 2008 aikana laumani täydentyikin vielä kahdella
aikuisella espanjanvinttikoiralla, Capolla ja Mooalla. Koiria on ollut vuosien aikana useampia ja aina osa
nousee ylitse muiden ja Capo kuuluu juuri tähän porukkaan. Tämä mahtipontinen äidinpoika on
ehdottomasti niitä elämäni koiria.
Muutimme tänne maalle vuonna 2016, ja alkuperäisestä porukasta mukana olivat vielä Yaki ja Mooa.
Caposta jouduimme ikävä kyllä luopumaan juuri 2015–2016 taitteessa, 13 vuoden iässä, äkillisesti vieneeseen sydänsairauteen.
Capo ei koskaan ehtinyt nauttimaan maalaiselämästä, mutta onneksi ehti viettää Suomessa kahdeksan hyvää vuotta.
Muutimme tänne maalle vuonna 2016 ja alkuperäisestä porukasta mukana olivat vielä Yaki ja Mooa.
Caposta jouduimme ikävä kyllä luopumaan juuri 2015-2016 taitteessa 13-vuoden iässä äkillisesti
vieneeseen sydänsairauteen. Capo ei koskaan ehtinyt nauttimaan maalaiselämästä, mutta onneksi ehti
viettää Suomessa kahdeksan hyvää vuotta.
Mukana muuttivat myös 2013 ja 2015 Suomeen Espanjasta muuttaneet recuet Alma ja Ansa. Aika pian
laumaan liittyivät myös suomalainen kodinvaihtaja, Tanskandogin ja Bernhardinlaisen sekoitus, Pertti, joka oli meille tullessaan hädin tuskin 9 kk vanha, mutta olimme jo tämän tytön viides koti. Ja viimeinen.
Laumaan liittyi myös Lenni-koira, rescue Viipurista. Lenni on koira, joka opetti arkuudesta valtavan paljon ja koirista ylipäätään. Lenni oli koira, joka ei täyttänyt mitään normaalin kotikoiran kriteerejä, mutta eli silti
täysipainoista elämää meidän mukana rakkaana perheenjäsenenä. Lennistä löytyy oma päivityksensä
meidän Kotimetsän elämää -sivustolta Facebookista.
Myöhemmin porukkaan saapui kaikkia yleisiä ohjeita ja uskomuksia rikkoen kaksi täpäkkää Belgianpaimenkoiratyttöä kasvattajilta luovutusiässä, tervueren ja malinois, alle puolen vuoden ikäerolla.
Meidän belggaritytöt Elsa ja Alli.
Myöhemmin mukaan liittyi vielä meidän pihan kuningas, Tiibetinmastiffi, Viljo. Siinä myös köriläinen, joka
on opettanut koirista valtavasti ja harmillisen lyhyen elämänsä aikana hurmasi meidät, mutta myös monet
muut isolla persoonallaan.
Mooa-galgo jouduttiin lopettamaan kuukautta vajaa 18-vuoden iässä lisääntyneisiin neurologisiin vaivoihin. Yakin jouduimme saattelemaan viimeiselle matkalle 11-vuotiaana nopeasti edelleen selkäsairauden vuoksi. Alma vietti vielä melkein kuusi hyvää vuotta järkyttävien röntgenlöydösten jälkeen, mutta luusto-ongelmat veivät kuitenkin voiton vuonna 2024 11-vuotiaana. Pertti jouduttiin lopettamaan äkillisesti 9-vuotiaana. Lenni-pojan jouduimme myös hyvästelemään 9,5-vuotiaana äkillisen vakavan sairastumisen myötä.
Sittemmin laumaan on tullut viipurilaisia tassuttelijoita; Tootsie, Myttynen ja Kurre.
Nuoruuden ja aikuisuuden vuosiin on mahtunut iso määrä ainutlaatuisia ja äärimmäisen hienoja koiria.
Meidän lauma on parhaimmillaan yhdeksän koiran kokoonpano ja pitkään koiria on ollut vähintään kuusi,
joka on myös tämän hetken luku.
Koiralauman kanssa eläminen on äärimmäisen antoisaa ja koen sen itselleni luontevaksi. En osaisi ajatella
omistavani ainoastaan yhtä tai kahta koiraa.
Isomman lauman kanssa elävänä saa jo toki elämänsä aikana elämäänsä paljon enemmän ihania
koirapersoonia kuin yhtä koiraa kerrallaan pitävät. Siinä missä toki sairauksien ja murheiden määrä on yhtä lailla suurempi, on myös kokemuksen ja koiranlukutaito väkisinkin karttunut vuosien varrella. Lisäksi koen isommassa porukassa eläneet koirat oppivat paremmin olemaan muiden vieraidenkin koirien kanssa.
Ison lauman kanssa eläminen ei välttämättä ole aina ruusuilla tanssimista ja vastoinkäymisiä
laumadynamiikassa on ollut myös meillä, mutta niin pienissä määrin, että todennäköisesti isommassa
kokoonpanossa tulemme myös elämään niin kauan kun se on mahdollista.
Koen valtavana etuoikeutena kaikki meidän elämämme koirat ja jokainen on opettanut tahoillaan valtavan
paljon.
Olemme olleet Viipurin Koirat –yhdistyksen kotihoitajina myös noin neljän vuoden ajan ja 25 kotihoitolaista
ovat antaneet valtavan ihanien muistojen lisäksi roppakaupalla uutta kokemusta ja tietotaitoa
koirapuolella. Nämä ovat olleet äärimmäisen antoisat neljä vuotta.
2023 kesällä pienimuotoisesti alkanut ja 2024 keväällä lisääntynyt, koirahoito on ollut äärimmäisen antoisa
ja näin jälkikäteen ajateltuna hyvin luonnollinen jatkumo koiraelämälle. Vaikka emme vielä tuolloin 2023
olleet edes ajatelleet koirahoitolaa, tuntuu nyt tämä varkain lähtenyt koirahoitolatoiminta aivan
päivänselvältä. Jos koko aikuisiän olen kartuttanut kokemusta koirista, niin epäilemättä hoidossa olevat
laidasta laitaan olevat rotunsa edustajat, ovat kartuttaneet sitä entisestään.
Nykyään, kun pihaan tulee koira, niin se on melkoisen pian alitajunnassa analysoitu luonteen ja olemuksen suhteen ja harvemmin se on kovin paljon pieleen mennyt. Tämä takaa sen, että saamme pidettyä hoitolatoiminnan mielekkäänä niin meille, erityisesti meidän omalle laumalle sekä hoitolaisille.
On ollut ilo ja kunnia hoitaa jo valtavaa määrää toistaan ihanampia koiria ja sen ohella tutustua aivan
ihaniin ihmisiin koirien taustalla. Olemme kiitollisia ihan jokaisesta hoitolaisesta ja koen olevani etuoikeutettu, että saan tehdä töiden mitä parhaimpien asiakkaiden kanssa, niin kaksilahkeisten ja
nelitassuisten muodossa.